Kirjoitettu

8 faktaa diabeteksesta

Diabeetikot ja diabeetikko-lasten vanhemmat purevat kieleensä joka päivä. Toisinaan on silti pakko sanoa se ääneen: useimmilla maallikoilla ei ole edes tyydyttävän tason tietämystä diabeteksesta ja sen hoidosta. Maallikoiksi luetaan tässä tapauksessa monesti myös omalääkärit, terveydenhoitajat ja ravintoterapeutit. Valitettavasti.

Jotta kielemme säästyisivät isommilta vaurioilta, tässä muutama yleisimmin kuultu lausahdus ja rakentavassa mielessä tehty väärän tiedon oikaisu.

1. “Mun tätilläkin on sokeritauti. Se hoitaa sitä ruokavaliolla ja liikunnalla.”

Ensinnäkin unohdetaan jo se sokeritauti, jookos? Taudin nimi on diabetes. Ja vaikka diabeteksesta on olemassa montaa eri muotoa, yleisimmin on kyseessä joko ykkös- tai kakkostyyppi. Ykköstyyppiä nimitetään toisinaan lapsuusiän/nuoruusiän diabetekseksi ja kakkosta puolestaan aikuisiän diabetekseksi. Vaikka lopuke on sama, kyseessä on kaksi aivan eri sairautta. Oikeastaan niillä pitäisi olla erilliset nimet.

Tyypin 1 diabeteksen tärkeimmät knopit:
  • Elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity, sillä insuliinia tuottavat haiman saarekesolut ovat tuhoutuneet.
  • Hoitona elinikäinen insuliini-lääkitys. Joka päivä, satoi tai paistoi. Halusi tai ei.
  • Insuliini on elintärkeää potilaalle, söipä sitten porkkanaa tai kakkua. Tai porkkanakakkua.
  • Verensokerin eli glukoosipitoisuuden vaihteluita on seurattava useaan kertaan päivässä.
  • Verensokeri mitataan sormenpäästä otettavalla verinäytteellä vähintään aamulla ja illalla sekä ennen jokaista ateriaa ja 2h aterian jälkeen. Tyypillisesti siis noin 10 kertaa päivässä.
  • Jokaisella aterialla on pakko annostella ns. ateriainsuliini. Muuten verensokeri nousee vaarallisen ylös. Jollei se sitten ole ollut ennen ateriaa liian matala.
Tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät knopit:
  • Haima tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi.
  • Hoitona ensisijaisesti painonhallinta, ruokavalio ja liikunta. Tarvittaessa lääkehoito.
  • Lääkehoito tyypillisesti tabletteina. Monesti yksi pistos ja yksi tablettiannos päivässä.
  • Aterioille ei yleensä annostella insuliinia. Paitsi jos potilas ei viitsi hoitaa sairauttaan kunnolla.
  • Verensokeri mitataan (jos jaksetaan) pari kertaa päivässä. Tai kerran, jos on loma.

 

Huomaathan, että tästä eteenpäin puhun ainoastaan ykköstyypistä, ellen toisin mainitse.

2. “Sen siitä saa, kun syöttää lapselle liikaa sokeria.”

Diabetes ei tule liiasta sokerin syömisestä. Piste. Ei ykkönen eikä kakkonen. Vaikka kakkostyyppi onkin elintasosairaus ja voidaan ehkäistä liikunnalla, ruokavaliolla ja painonhallinnalla, ei se silti kaikille herkkupepuille puhkea.

Mutta kun kyse on ykköstyypistä, tehdään yksi asia selväksi: nykytutkimus ei tiedä, mistä sairaus johtuu. Ja tätä kautta ei myöskään sitä, miten sitä voisi ehkäistä. Monessa perheessä koko porukka syö samaa (terveellistä) ruokaa ja silti yksi lapsi onnistuu sairastumaan. Olikohan se mummon antama Omar-karkki liikaa? #sarkasmi

3. “Miten se nyt noin pahaksi ehti, että suoraan piti piikille ryhtyä.”

Ehkä jo ymmärsitkin, että ykköstyypin diabetes vaatii aina insuliinihoidon. Aina. Insuliinia voi annostella “piikillä” eli pistoksilla tai insuliinipumpulla. Kumpikaan vaihtoehto ei ole sen pahempi tai parempi, ne vain on. Potilas ja/tai hoitaja valitsee hoitomuodon yhdessä lääkärin kanssa omaan tilanteeseensa sopivaksi. Onneksi vaihtoehtoja on!

4. “Mutta eikös nykyään ole niitä pumppuja ja neulattomia mittareita. Nehän hoitaa asian itsestään.”

Kehitys kehittyy ja niin onneksi tässäkin. Muutamassa vuodessa diabetes-tutkimus on edennyt hurjaa vauhtia ja me odotamme paljon esimerkiksi kantasoluhoidolta, joka tosin on vielä hyvin varhaisella kokeiluasteella. Vaikka insuliinipumput helpottavat montaa asiaa (esim. ei tarvitse pistää, jos ei halua), mikään härveli ei hoida sairautta automaattisesti. “Neulaton mittari” joka nyt on uusinta uutta, poistaa tarpeen ottaa verinäyte sormenpäästä, mutta tuo mukanaan kanyylin asettamisen tarpeen eikä poista ihmisälyn tarvetta.

Edelleen diabetes-lasten perheissä valvotaan öisin, jos liikkeellä on vatsatautia, nuhakuumetta, hampaanlähtöä, silmätulehdusta, väärän värisiä sukkia tai erikoisia kuun asentoja. Verensokerin vaihtelut eivät noudata mitään tarkkaa kaavaa, vaan mikä tahansa (monesti yllättäväkin) tekijä voi vaikuttaa laskevasti tai nostavasti. Esimerkiksi hellekeli vaikuttaa toisilla nostavasti, toisilla laskevasti.

5. “Pitääkö sitä sokeria mitata yölläkin?!?”

Pitää. Useimmiten. Varsinkin jos edellisenä päivänä on liikuttu, pysytty paikallaan, herkuteltu, syöty huonosti, saunottu, uitu, yskitty tai ripuloitu. Ja voitte kuvitella, että lapsiperheessä noita asioita tehdään melko usein.

Jos sokeri painuu liian alas, seuraa siitä hypoglykemia ja pahimmillaan kouristelukohtaus ja/tai tajuttomuus. Sairaalakeikka siis. Ja hoitamattomana osoite on ruumishuoneella. Jos sokeri taas hipoo pilviä, kehittyy monesti ketoasidoosi eli myrkytystila. Tällöinkin sairaalakeikka on nurkan takana, jollei hommaa saa hoidetuksi nopeasti kotikonstein. Pahimmillaan ketoasidoosi voi myös aiheuttaa hengenlähdön. Tämän vuoksi sokeriarvoja mitataan usein yölläkin. Ymmärtänet yskän.

6. “Mehu on huonoksi hampaille!”

Tämä lause tulee usein virkaintoisen kanssasisaren tai pahimmillaan hammashoitajan suusta. Lausehan on taivahan tosi, mutta valitettavasti matalat sokerit on hoidettava jollain nopealla hiilihydraatilla eli sokerilla. Jaa miksi? Katso edellinen kohta.

7. “Ei tässä ruuassa ole sokeria! Pitääkö siitä siltikin laittaa insuliinia?”

Pitää. Insuliinin määrä arvioidaan ennen ateriaa juuri mitatun verensokerin ja aterian sisältämien hiilihydraattien perusteella. Sokerimäärällä ei siis ole mitään vaikutusta asiaan. Paitsi että sokeripitoisissa syötävissä on paljon hiilihydraatteja.

Me emme siis Mäkkärin tiskillä leiki karppaajia, kun kysymme hiilarimääriä. Ne tarvitaan, jotta insuliiniannostus saadaan kohdilleen. Mitä väliä? Palaapa taas kohtaan 5.

8. “Meidän Pirkolla on oksennustauti, mutta Matti on terve. Tultiin Matin kanssa käymään!”

Valitettavasti tämä lausahdus kuullaan liian usein silloin, kun vieraat pukeva takkia päälleen lähdön hetkellä. Siinä kohtaa menee kuppi nurin ja kamelilta katkeaa selkä. ÄLÄ TULE SAIRAAN TAI TAUTIA KANTAVAN LAPSEN KANSSA KYLÄÄN! PLIIS!

Me emme halua olla epäkohteliaita taikka hysteerisiä. Emmekä niitä olekaan. Miksi sitten ei saa tulla? Arvasit ehkä jo. Palaa taas lukemaan kohta 5. Jos et jaksa, muista tämä: diabeetikolle mikään tauti ei ole vain räkää tai oksennusta, vaan aina se aiheuttaa pitkäksi aikaa sokeriarvojen vaihtelua (lue: valvomista) ja pahimmillaan sairaalakeikan. Hysteria on tästä kaukana.

 

Huh! Tässäpä sitä oppia olisi. Ei suinkaan vielä kaikki, mutta ehkäpä se keskeisin. Diabetes on oikeasti hengenvaarallinen sairaus, siksi sitä pitää hoitaa oikein. Arkemme on siis monesti melko haastavaa. Siitä voit lukea lisää täältä.

P.S. Jos jaksoit lukea tänne saakka,  jaksat vielä jakaa tämän muillekkin. Levitetään yhdessä tietämystä.