Kirjoitettu

D-urbaanilegendat – älä sano näitä diabeetikolle

Diabeetikot ja lähipiiri kuulevat jos minkinlaisia kommentteja liittyen diabetekseen. On täysin ymmärrettävää, että asiaan vihkiytymätön ei voi tietää kaikkea diabetekseen liittyvää ja suurin osa meistä vastaakin kysymyksiin ja kommentteihin mielellään. Mieluummin kuuleekin reilusti kysymyksen kuin huomaa, että tuijotetaan. 

Maailma on kuitenkin täynnä bessewissereitä, jotka toisinaan jopa yrittävät olla avuksi, mutta loppujen lopuksi saavat aikaan vain pahan mielen. Siksipä kokosinkin “diabetes-maallikoita” varten listan niistä asioista, jotka kannattaa jättää sanomatta. Lausahdukset on poimittu vertaisryhmän keskusteluista ja ovat siis ihan aitoja kommentteja.

“Niin siinä käy, kun syö liikaa sokeria”

Eräältä äidiltä kysyttiin juhlissa, miten vanhana lapsi on sairastunut. Kun äiti vastasi, että alle vuoden ikäisenä, kysyjä ihmetteli suureen ääneen, että “eihän siinä iässä edes syödä vielä makeaa”. Juu ei niin, Nallekarkki-pilttiä ei ole onneksi edes olemassa. Samaten eräs diabeetikko-lapsi sai kuulla leffateatterissa, kuinka vieressä istuvan perheen äiti varoitteli syömästä liikaa karkkia, ettei vaan käy niin kuin vieruspaikan lapselle.

Diabetes ei puhkea minkään tietyn asian syömisen seurauksena. Ei ykköstyyppi eikä kakkostyyppi. Ykköstyypin puhkeamismekanismeja tutkitaan koko ajan ja tutkimus harppoo eteenpäin. Siltikään ei tiedetä varmasti, mikä sairastumisen aiheuttaa. Geenit, ympäristö, aiemmin sairastetut virustaudit – kaikilla näillä todennäköisesti on joku merkitys, mutta mikä? Toivottavasti vastaus saadaan pian.

“Ihan kauheeta tuollainen light-juomien tarjoaminen lapsille”

Itse kuulen jatkuvasti kommentteja siitä, ettei lapselle saisi juottaa light-limpparia. Se on kuulemma myrkkyä. Usein nämä kommentit sanotaan lapsen kuulleen – lapsen, joka kerrankin saa juhlissa / ravintolassa limua, kuten muutkin samanikäiset. Toisinaan jopa tarjoilijat ihmettelevät, että oikeastiko tilaamme lapselle Cola Zeroa.

Light-juomien vaaroista käydään kiivasta keskustelua ja niitäkin tutkitaan koko ajan. Tiedostamme kyllä sen, että makeutusaineet eivät pääosin ole luonnontuotteita ja että limujen juominen ei ylipäätään ole kovin fiksua. Mutta silti se on diabeetikko-lapselle parempi vaihtoehto kuin sokerilimppari, jos limua ylipäätään juodaan. Lapselle (ja aikuiselle) on tärkeää voida elää samanlaista elämää kun ilman diabetesta. Säästetään kuitenkin ne sokerilliset juomat seuraavaan kohtaan.

“Ihan kauheeta tuollainen ainainen sokerimehun lipitys”

Hammashoitaja koetti tarkastuksessa olla aktiivinen ja kertoi, että yöllä juodaan vettä. Muuten hampaat kärsivät. Toisessa tapauksessa luokkatoverit ovat jatkuvasti kateellisia siitä, että yksi oppilas saa juoda pillimehua kesken oppitunnin.

Kun diabeetikon verensokeri laskee eli hypoglykemia uhkaa, ainoa keino pysyä tajuissaan on ottaa nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Näistä toimivin ja kätevin pitää mukana on monesti pillimehu tai Siripiri-pastillit. Toki hypoeväs-valikoimaa pyritään laajentaamaan marjasoseilla, hunajalla tai muulla vastaavalla, mutta kaikissa niissä on sokeria. Vesi kun ei valitettavasti nosta verensokeria ollenkaan ja näkkärikään ei toimi tarpeeksi nopeasti.

“Joko sokerit on tasaantuneet?”

“Mites teidän pojan diabetes, joko alkaa tasaantumaan sokerit?” tai “Vieläkö teillä pitää öisinkin mitata sokeria?!?”. Nämä ovat todella tuttuja lauseita. On ymmärrettävää, että ajatellaan positiivisen kautta ja jotenkin niin, että kyllä aika parantaa haavat. Näin meilläkin haluttaisiin tapahtuvan.

Diabetes on todella vaihteleva ja yksilöllinen sairaus. Siinä missä toisella verensokeri saadaan pysymään suhteellisen järkevissä lukemissa oikeilla ruokavalinnoilla ja insuliiniannostuksella, toisella saattaa sokerit heitellä täysin odottamatta. Nuha, vatsatauti, haavat, hampaiden heiluminen, jännitys, liikkuminen, liikkumattomuus, allergia, kesä, talvi: siinä muutama selitys hyppivälle sokerille. Listaan voisi ironisesti lisätä myös kuun asennon, matalapaineen ja väärän väriset sukat. Niin mystisiä vaihtelut välillä ovat. Eivätkä nämä vaihtelut katoa koskaan. Sokeri ei tasaannu.

“Ei tässä ole kauheasti sokeria”

“Minä ostin sulle tämmösiä gluteenittomia, sokerittomia, maidottomia, munattomia ja mauttomia keksejä. Näissä ei ole juuri ollenkaan sokeria. Näitähän sä voit syödä, eikö vaan?”. Ihanaa, että näit vaivaa, mutta älä turhaan: diabeetikko voi syödä ihan niitä samoja asioita kuin muutkin.

Diabetes ei rajoita ruokailua eikä diabeetikoille nykyään enää tehdä erillistä ruokavaliota. Joskus aikonaan näin oli, muttei enää. Sokerin määräkään ei ole oleellinen tekijä, vaan diabeetikko katsoo aina hiilihydraattien määrän ja laittaa insuliinia sen mukaan. Enemmän hiilaria = enemmän insuliinia. Mutta sekään ei rajoita syömistä, varsinkaan poikkeustapauksissa. Toki arjessa on järkevää katoaa itse kunkin, mitä suuhunsa työntää. Kakut, karkit, pullat yms eivät ole kenellekään jatkuvasti kulutettuina viisaita valintoja – ei myöskään diabeetikolle. Verensokeri nousee helposti sokerimuroista, hillosta, hattarasta, mutta myös toisinaan kaurapuurosta.

“Luin semmosesta höpsis-tuotteesta, joka parantaa diabeteksen”

Monet meistä ovat myös kokeneet sen tilanteen, kun joku tuttu suosittelee meille milloin mitäkin luontaistuotetta, joka parantaa kaiken syövästä diabetekseen.

On todella kiva, että olemme ihmisten ajatuksissa, mutta kamoon, valitettavasti (ykköstyypin) diabetes on edelleen parantumaton sairaus. Jos joku oikeasti olisi keksinyt parantavan yksisarvisen häntäjouhiuutteen, tilaisimme sitä heti koko tilillä ja panttaisimme vaikka talomme. Kukaan ei vapaaehtoisesti ole diabeetikko ja siksi diabetes-yhteisö myös tietää uusista hoitomenetelmistä ja tutkimustuloksista ensimmäisten joukossa. Usko tai älä, mekin odotamme parannuskeinoa koko ajan.

“Mun setä kuoli diabetekseen”

Eräs äiti kertoi saamastaan ensireaktiosta näin: “Kerroin diagnoosista päiväkodissa tutulle äidille ja hän kauhisteli suureen ääneen, että hänen sukulaiseltaan oli ensin amputoitu jalat ja lopulta hän kuoli diabetekseen. 4-vuotiaan tyttäreni silmät laajenivat ja tyttö kysyi kyyneliä pyyhkien, käykö hänellekin niin.” Hienosti hoidettu.

Diabetes on hengenvaarallinen ja kuolemaan johtava sairaus, jos sitä ei hoideta. Komplikaatioita tulee hyvin todennäköisesti, mikäli sokeritasapaino heittää härän pyllyä pitkän aikaa. Tämä ei kuitenkaan ole lapselle tarpeellinen tieto. Niin kauan kuin hoito on hyvällä mallilla, ei vaaroja tarvitse suurennella. Jossain vaiheessa on toki tarpeellista selvittää myös lapselle riskitekijät, varsinkin jos hoitomotivaatio on kateissa. Mutta koitetaan silti pitää mölyt mahassa siihen asti.

 

Oletko diabeetikko tai d-lapsen vanhempi? Kommentoi ihmeessä tähän alle, millaisia kommentteja olet itse kuullut. 🙂

 

P.S. Kun haluat tukea diabetestutkimusta, voit tehdä sen hankkimalla itsellesi kannatuskorun.

8 kommenttia artikkeliin ”D-urbaanilegendat – älä sano näitä diabeetikolle

  1. “Diabetes ei puhkea minkään tietyn asian syömisen seurauksena. Ei ykköstyyppi eikä kakkostyyppi.” Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että maksa ei poksahtanut minkään tietyn viinapullon juomisen seurauksena. Kakkostyypin diabeteksen puhkeamiseen syöminen vaikuttaa epäilemättä ratkaisevasti.

    1. Hei Veikko! Kakkostyypin puhkeamiseen vaikuttaa kyllä omalta osaltaan ruokavalio, se on selvä, mutta joku tietty ruoka-aine ei vaikuta suoraan. Vaikka kakkonen onkin ihan eri asia kuin ykkönen, senkään syntymekanismi ei ole kiveen kirjoitettu. Toiset sairastuvat, vaikka olisivat ikänsä syöneet virallisten suositusten mukaisesti eivätkä olisi tippaakaan ylipainoisia. Tästä hyvänä esimerkkinä omassakin lähipiirissäni aikuisia.

  2. Hyvää asiaa kaikki! Mun d-lapseni on jo aikuinen, mutta tunteet tulivat kyllä pintaan kun tätä juttua luin. Olisi sitä halunnut lapselleen “normaalinman” lapsuuden hinnalla millä hyvänsä. Nuoruuden karikoistakin on jo selvitty. Sen verran kuitenkin sanoisin että jonkun verran on täytynyt syömistä rajoittaa lapsella, koska insuliinia ei voi ihan rajattomasti pistää kerralla ja kun lapsi olisi syönyt makeaa kuinka paljon vaan. Muutaman tunnin välein sokerin mittaus ja lisää insuliinia, kun juhlat olivat ohitse.

    1. Juuri näin! Toki meidän kaikkien on syytä katsoa, mitä syömme. Mutta juhlat on juhlia! 🙂

  3. Minulle kouluhammaslääkäri (1980 luvulla kun diabetes hoitoon kuului muiden kuin hedelmäsokereiden välttely) väitti minun syövän liikaa karkkia kun hampaissa on reikiä. Intti vielä vastaan kun kerroin olevani diabeetikko ja sanoi huomaavansa sokerin syömisen hampaistani. Eipä ajatellut että välipalaksi söin useimmiten hedelmiä eikä ksylitolia ollut tarjolla happohyökkäystä katkaisemaan. Eipä kokemus auttanut lainkaan hammaslääkärikammon karkottamiseen

  4. “Ai kauhee, onko sulla niin paha sokeritauti, että joudut monta kertaa päivässä pistämään”. Paha diabetes, mutta minkähänlainen se hyvä diabetes olisi? Uskomuksia, kuvitelmia, luuloja ja epäilyjä “ei kai se vaan tartu” kyllä riittää.

  5. V.-78 sairastuneena olen joutunut käymään kaikki nuo kommentit läpi…ja töihin pääsykin oli onnenkauppaa,ensin oli tullut kommentti”ei kai me sairasta oteta” ! Tämä tuli ilmi itse sanojalta 20v.kuluttua kun hän näki minut työssäni ja kertoi olevansa tuytyväinen,että hänen kommentti ei mennyt läpi. Arvatkaa tuntuiko hyvältä??!! Onneksi sanasta sokeritauti on luovuttu! En koskaan ole tuntenut olevani sairas.

  6. Mun pikkuveli (9v) sairastui ehkä kolme vuotta sitten diabetekseen ja mekin ollaan kuultu noita kommentteja…Parasta on se kun joku puhuu sokeritaudista; ei edes kerro että puhuuko ykkös- vai kakkostyypin DIABETEKSESTÄ ja puhuu siitä että kun syö tän yhden pullan niin tulee sokeritauti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *